valokuvakirjat

Muistot kuvakirjoiksi

Ovatko valokuvasi kamerassa tai puhelimessa? Vai ovatko ennen digiaikaa kuvatut paperiset valokuvasi jääneet laatikoiden pohjalle? Jos näin on, niin oletko ajatellut tehdä niistä kuvakirjan tai -kirjoja?

Viimeistään eläkkeelle jäädessäsi on aikaa nauttia vanhoista muistoista valokuvien kautta. Jos olet tallentanut ne valokuva-albumeihin, asiat ovat hyvin.

Nykyään valokuvat otetaan digitaalisesti puhelimeen tai kameraan. Sieltä ne on kätevää taltioida valokuvakirjoiksi. Laitteet kun eivät ole ikuisia, eikä niitä pieneltä näytöltä ole yhtä mukavaa katsella kuin kirjasta.

Kuvakirjojen tekeminen on mukavaa puuhaa varsinkin eläkeläisille, joilla on aikaa harrastuksille. Samalla tulee tallennettua myös lastenlasten eri vaiheet, jotka jäävät muistoiksi heille.

On helpointa aloittaa kuvakirjojen tekeminen jostakin tapahtumasta, kuten syntymäpäiviltä tai matkalta ottamistasi kuvista, jotka ovat samassa laitteessa. Itse siirrän kuvat puhelimista tietokoneelle, johon olen asentanut Ifolorin Designer-ohjelman. Kuvat kannattaa valita jo valmiiksi erilliseen kansioon.

Helpoimmillaan tekstiä ei tarvita, jos kuvat kertovat kaiken.

Vaikeusaste kasvaa, jos teet esim. vuosikirjan, johon kuvia pitää kerätä monista eri lähteistä. Myös kuvien yhteyteen liitettäviä tekstejä pitää muistella ja miettiä enemmän. Matkakirja kannattaa tehdä pian matkan jälkeen, jotta kuvien henkilöiden ja paikkojen nimet ovat tuoreessa muistissa.

Vanhoista paperikuvista kuvien skannaaminen ja kerääminen on vielä aavistuksen työläämpää, sillä niitäkin on mukavampaa katsella kirjasta lineaarisessa järjestyksessä ja tekstitettyinä. Se ei toki ole välttämätöntä, mutta minua itseäni harmittavat kovasti vanhat perhealbumit, joista ei selviä henkilöiden nimet eivätkä kuvauspaikat.

Asia erikseen onkin sitten sukukirjan kokoaminen. Tein yhden kirjan yhdistämään perheeni Suomen ja Amerikan sukuhaarat samaan kirjaan. Halusin kirjaan kuvat teksteineen kaikista 1850- syntyneiden isovanhempiemme jälkeläisistä.

Sukukirjaan tarvitsin kuvia tietoineen useilta sukuni jäseniltä. Annoin deadlinen, jolloin kuvat pitää olla minulla. Suuri osa ei tullut määräaikaan mennessä. Rakensin kirjaa alkaen isovanhempieni vanhimpien lasten jälkeläisistä. Yksitoistalapsisesta katraasta tuli laaja kokoelma.

Ongelma syntyi heti alussa, kun vanhimman sukuhaaran edustajat lähettivät kuvat vasta kun kirja oli muilta osin tehty. Ifolorin kehittämistarpeisiin lasken sen, että tyhjiä sivuja pitäisi voida lisätä myös alkuun ja väleihin tarpeen mukaan. Jouduin siirtämään ja asettelemaan kirjan kaikkia sivuja saadakseni tilaa alkuun.

Kirjoitusvirheitäkin pääsi kansisivulle, mutta onneksi julkaisu eli levinnyt laajalle – ennen tätä.

A4-kokoisen kirjan sivumäärät alkavat 36 sivusta ja seuraava porras on 48 sivua jatkuen samaan malliin, parin sivun lisäämiseen ei ole mahdollisuutta.

Täydellinen tai odotusten mukainen sukukirjasta ei tullut, sillä toiseksi vanhimman sukuhaaran edustajat muistuttivat, että ilman kuvien henkilöiden lupaa kuvia ei voi kirjaan laittaa.

Asiaa auttaakseni keksin kyseenalaisen idean tehdä pieni gallup-kysely hautausmaalla. Kukaan haastatelluista ei kieltänyt laittamasta kuviaan suvun kuvakirjaan. Näin sain lisättyä muutaman kuvan.

Vanhojen valokuvien laatu oli varsin kirjavaa. Osa vanhoista kuvista tuli valmiiseen kirjaan huonolaatuisempina kuin alkuperäiset kuvat olivat. Amerikan sukulaiset saivat kuitenkin kirjan kautta tietoa juuristaan ja sukulaisistaan Suomessa.

Olen tehnyt vuodesta 2007 kuvistani Ifolor-kirjoja. Vastaavia mahdollisuuksia tarjoavat myös muutamat muut. Ifolor on edullisin, ja koska se on ollut toimiva ja luotettava, en ole lähtenyt kokeilemaan muita.

Ifolorin Designer-ohjelmassa on hyvät perustyökalut. Tekstin ja kuvien tarkastus- ja korjaustoiminnot ovat automaattiset ja ne estävät pahimmat virheet.

Jokaisessa kirjassa olen kirjoittanut ensimmäiselle sivulle johdannon kirjan tapahtumista. Matkoilla kuvaan usein myös kylttejä, jotka auttavat muistamaan paikannimiä. Kuvat kylteistä voi liittää myös kirjaan.

Ohjelma varoittaa liian alhaisesta resoluutiosta jo tekovaiheessa, jolloin kuvia voi pienentää laadun parantamiseksi.

Facebookin, Messengerin, WhatsAppin, Instragamin muiden vastaavien kautta otetut kuvat ovat pakatussa muodossa. Se tarkoittaa myös sitä, että niissä resoluutio on alhainen.

Kuvien editoinnissa on mahdollisuus punasilmien poistoon ja erikoistehosteisiin, mutta itse korjaan kuvat jo ennen Designeriin vientiä.

Ifolorin kotisivuilla on ohjeet kuvakirjan tekoon, ja erilaisten kirjojen valikoima on laaja. Itse olen valinnut A4-kokoisia pystykirjoja, sillä ne sopivat mukavasti hyllyyn vanhojen valokuva-albumien viereen. Useimmiten valitsen pehmeäkantisen edullisen Soft-mallin, mutta kyllä kovakantinen Deluxe on komeampi.

Kirjan sivuja ei liimata suoraan kannen selkämykseen, vaan sisäkansien apupaperiin. Kirja aukeaa helposti kokonaan ja keskitaitos jää pieneksi. Normaalia taivuttelua tämä rakenne kestää hyvin. Saatavilla on myös edullisia spiraalimallisia kirjoja, mikäli ne sopivat tarpeisiisi.

Ensimmäisen kirjani kokosin Etelä-Amerikan matkalla ottamistani valokuvista vuonna 2007. Sen jälkeen olen koonnut jokaisen vuoden kohokohdat ja arkisetkin riennot kuvakirjoiksi.

Erillisiä kirjoja on syntynyt myös ystävien syntymäpäiväjuhlista, ristiäisistä ja hautajaisista. Monilta mielenkiintoisilta matkoilta on lisäksi syntynyt omat kirjansa.

Täysin kondiksessa eivät omatkaan valokuvakokoelmani vielä ole, sillä osa 2000-luvun alkupuolella digikameroilla kuvatuista otoksista odottaa yhä muistikorteilla pääsyä kansien väliin.

Tässä riittää meillä useimmilla työsarkaa! Ifolorilta saa myös puhelimitse ohjeita. Myös minä olen valmis opastamaan alkuun!

Jaa kirjoitus:

5 kommenttia artikkeliin ”Muistot kuvakirjoiksi”

  1. Mirja, hyvä muistutus muistelukuvien tärkeydestä ❤️
    Kukapa jaksaisi sortteerata vanhojen albumien kuvia, jos ei tunne ketään kuvien ihmisistä. Olen neuvottomana ja tuskastuneena selannut isäni sukulaisen kuvia. Sinne nimet jäävät unholaan.
    Kuinka käy meidän ja tulevien sukupolvien kuvamuistojen, jos kukaan ei ymmärrä tekniikoiden nopeaa muuttumista? Minkä kuvasit tänään ei ehkä 10 vuoden päästä aukeakaan millään laitteella 😞 Haudattu bittiavaruuteen…

    Vastaa
    • Niinpä! Paljon on mullakin vanhoja kuvia nimeämättömistä henkilöistä. Toisaalta hauskoja kertomuksia edesmenneistä, jotka olisi mukava tunnistaa niistä kuvista.

      Ei paperiselle kuvakirjalle ole toistaiseksi varteenotettavaa vaihtoehtoa. Kuten kirjoitit, tekniikat muuttuvat. Jätetään jälkeläisillemme lahjaksi muisto omalta ajaltamme, ja samalla heidän elämästään tekemällä kuvakirjoja! Samalla välittyy ajankuva ja henkilöt.

      Vastaa
  2. Kiitos Mirja:)
    Teen tyttarelle kuvakirjaa 40-vuotislahjaksi,enka tieda asiasta mitaan ja paperiset
    kuvat ovat hajallaan kaikkialla.Puhumattakaan kuinka sain ne digi-muotoon:)😃
    Maarit

    Vastaa
    • Hei Maarit 🙂
      Tein tosiaan tyttäreni elämästä hänelle kuvakirjan, kun hän harmitteli, että hänellä on kovin vähän kuvia lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Niin tietenkin, kun ne kuvat ovat minun kymmenissä albumeissani kaikkien muiden kuvien joukossa. Osa laatikoissa hajallaan.
      Ifolor-kirjasta tuli hieno, vaikka en edes yrittänyt parannella 1970-luvun punertaviksi muuttuneitä kuvia täydellisiksi.
      Voisit aloittaa esim. kuvaamalla puhelimeesi vanhat kuvat. Sillä tavalla ne tulevat helposti digimuotoon. Ennen skannailin, mutta se on todella hidasta.
      Puhelimesta kannattaa siirtää kuvia tietokoneelle kansioihin aikajärjestykseen, tai jos haluat, niin erikseen harrastukset, koulut, perhe, kaverit, avioliitto, lapset.
      Kuvia voi rajata ja parannella joko puhelimen tai tietokoneen kuvankäsittelyohjelmalla. Ne riittävät, ellet halua satsata ammattimaisempiin kuvaohjelmiin.
      Tsemppiä 40-vuotislahjaan! Olen varma että lahja tulee olemaan mieleinen.
      Autan mielelläni jos haluat 🙂

      Terveisin Mirja

      Vastaa

Jätä kommentti