Yli rajojen

TÄYTTÄ ELÄMÄÄ

Rikas elämä kirjoissa ja kansissa

Ystäväni sanoi minulle, että elämäni on ollut rikas. No onhan minulla, vaikka rahaa saisi olla enemmän.

Kokemuksia on kuitenkin riittävästi. Niistä olen ammentanut omaelämäkerrallisissa kirjoissani Yli rajojen ja Sattumapakka. Kirjat pohjautuvat todellisiin tapahtumiin, mutta ne on taiteilijan vapautta käyttäen kirjoitettu romaanimuotoon.  

Kirjoittaminen on minulle harrastus, jota olen opiskellut monenlaisilla kursseilla. Kirjoitan mieluiten romaanimuotoisia kirjoja, matkakertomuksia, lehtijuttuja erilaisista tapahtumista ja uutisaiheista sekä kolumneja mieltäni askarruttavista asioista. Kirjoitustekniikat ovat keskenään hyvin erilaisia.

Ehkä sinullakin on ollut rikas elämä! Voisiko kokemuksistasi ja tiedoistasi tehdä kirjallisuutta?  Mikäli sinua kiinnostaa kirjoittaminen, kannattaa opiskella ainakin perusasioita.

Romaani kirjallisuudenlajina

Romaani on niin moni-ilmeinen kirjallisuudenlaji, että sille ei ole olemassa yhtä ainoata oikeata juonirakennetta tai kaavaa. Tärkeimpiä ja vaikeimpia ovat alut ja loput. Alku pitää olla lukijan tunteita herättävä. Se voi vihjata siitä, mitä on tulossa myöhemmin.

Jokaisella tapahtumalla on juuret menneisyydessä, siksi on tarpeellista käyttää takaumia. Juonen ymmärtämiseksi voi olla välttämätöntä kertoa taustat heti sen jälkeen, kun lukijan mielenkiinto on herätetty.

Tolkienin Taru sormusten herrasta ja Gabriel Garcia Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys toimivat sillä periaatteella. Myös minun kirjoistani ainakin Sattumapakka lähtee liikkeelle samoin, mutta jälkeenpäin ajatellen koko ensimmäisen luvun ei tarvitsisi olla taustakertomusta.

Varsinaisesti Sattumapakan tarina lähtee liikkeelle toisesta luvusta. Lähes jokaisessa luvussa aloitetaan puhtaalta pöydältä, ja alkaa uusi tarina, vaikka päähenkilöt pysyvät samoina.

Tarvitaan myös konflikti, sillä kukaan ei voi kirjoittaa merkityksekästä kirjaa jatkuvasta onnellisuudesta.

Tolstoi sanoi aikoinaan, että onnelliset perheet ovat kaikki onnellisia samalla tavalla, mutta onnettomat perheet ovat onnettomia kukin omalla tavallaan.

No, konfliktin ei välttämättä tarvitse olla ihmisten välinen. Ristiriitoja aiheuttavat myös sodat, sairaudet, työttömyys, luonnonmullistukset tai yhteiskunta. Niissäkin päähenkilöt ovat ratkaisevassa asemassa.

Kirjojeni mukana tutustut moniin maihin ja kulttuureihin

Olen luonteeltani seikkailuhenkinen ja tartun mielelläni uusiin kiinnostaviin tilaisuuksiin. Kirjojeni mukana pääset tutustumaan moniin maihin ja kulttuureihin.

Tarkoitus on tietenkin viihdyttää sinua, joka luet kirjojani. Lisäksi saat vaihtuvista ammateista ja elämänmuutoksista paljon opettavaista tietoa, kuten sen, että työttömäksi jääminen on kuitenkin aina myös uuden alku.

Kommellukset ja nolot tilanteet ovat elämäni suola. Niitä olemme nauraneet paljon ystävieni kanssa ja ne ovat päätyneet piristämään kirjojeni sivuja. Varsinkin vientimyyjän työssä tapahtui hauskoja mokia solkenaan. Siksi kai se olikin lukuisista ammateistani mieluisin.

Sattumapakan dialogeissa puhutaan usein vierailla kielillä, mutta asia avautuu

Seuraavassa pätkä ensi kohtaamisestani norjalaisen asiakkaani kanssa Ruotsin Karlstadissa:

Vaihdoin rennon vapaa-ajan asuni asialliseen jakkupukuun ja kävelin rautatieasemalle etsimään sinistä Volvo 460 autoa. Se oli ainoa tuntomerkki, jonka perusteella asiakkaani pitäisi löytyä. En ehtinyt edes etsiä, sillä heti kun saavuin parkkipaikalle, kuivakkaan oloinen mies nousi mainitun merkkisestä autosta. Siinä oli norjalaiset rekisterikilvet, joten kohde oli oikea.

  • Hej Mimmi, trevligt att träffas, sanoi pienehkö, eleetön ja ilmeetön, ja voisin lisätä vielä, että väritön mies. Ei missään nimessä vastenmielisen näköinen, mutta totinen.
  • Hej Kjell, vastasin ojentaen käteni tervehdykseen.
  • Jag vill bjuda på lunch, i fall du har inte ätit ännu.
  • Tack! Det passar bra, för jag har inte ätit lunch i dag, vastasin myönteisesti lounaskutsuun.
  • Jag såg på vägen hit ett fint matställe. Vi kan åka dit.

Kjell halusi viedä minut matkan varrella näkemäänsä hyvin suosittuun ravintolaan syömään. Rakennus oli ilmeisesti vanha kartano. Se todella vaikutti suositulta, sillä piha-alue oli täynnä autoja. Kjell avasi herrasmiehen tavoin minulle oven ja astelin edellä sisään.

  • Det är jätte mysigt här! Och buffé ser härligt ut, ihastelin hienoa noutopöytää.

Kukkakoristeita oli kaikkialla isossa vanhassa salissa, jonka keskellä noutopöytä oli. Ruokavalikoima näytti suunnilleen samalta kuin Suomessa suurissa juhlissa. En tarkoita satakuntalaista pitopöytää laatikoineen, vaan nykyaikaista pitopöytää. Kjell hymyili itseensä tyytyväisen näköisenä viittoen kädellään, että tuosta lautasten kohdalta aloitetaan.

  • Var så god Mimmi, talrikerna är här så vi ska börja härifrån.

Keräsin lautaselleni salaatteja ja lohta, silliä ja katkarapuja. Paistiviipaleet näyttivät houkuttelevilta, mutta lihapuoli kuuluu toiselle kierrokselle, ajattelin. Kjell seurasi minua keräten lautaselleen suunnilleen samat antimet.

  • Var ska vi sätta oss och äta, kyselin etsien sopivaa ovea itse ruokailutiloihin.

Kjell ei ehtinyt vastata, kun yhdestä ovesta asteli sisään käsi kädessä upea nuori morsiuspari kohti noutopöytää. Morsiamen hääpuvussa oli laahus, jota hän yritti asetella käsivarrelleen sulhasensa avustamana. Heitä nauratti laahus, joka oli meidän onnemme. Morsiuspari ei huomioinut meitä, juhlan kuokkavieraita, jotka olimme ensimmäisenä aloittamassa hääateriaa. Laskimme hiljaisina lautasemme sivupöydälle ja poistuimme ääneti samasta ovesta kuin olimme tulleet sisään.

Kun pääsimme autoon, aloin tapani mukaisesti nauraa hervottomasti.

  • Vi glömde gratulera bröllopsparet, huomasin jatkaen hekottamistani.
  • Förlåt, jag visste inte att det var en privat tillställning, Kjell pyyteli vakavana anteeksi, kun ei ollut tietoinen, että kysymyksessä oli yksityistilaisuus.
  • Du behöver inte be om ursäkt. Det var jätte roligt att besöka brölloppet som objuden gäst. Jag har aldrig tidigare gjort så här, jatkoin nauruani selittäen, että mielestäni oli hauskaa käydä kuokkavieraana. Tämä oli ensimmäinen kertani.”

Tämä tapahtuma jatkoineen saa minut vieläkin nauramaan. Toivon, että te lukijatkin pidätte tällaisesta tilannekomiikasta. Sattumapakka-kirjassa hullunkurisia, mutta harmittomia mokia sattuu usein vakavienkin tapahtumien lomassa.

Jaa kirjoitus:

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Share on print
Share on email

2 kommenttia artikkeliin ”TÄYTTÄ ELÄMÄÄ”

  1. Huumorintaju on ihana lahja. Unohtumattomia tilanteita on kirja tulvillaan!
    Sattumapakkaa lukiessa näkee myös, miten hauskat tosielämän sattumukset kietoutuvat yhteen vakavampien asioiden kanssa. Joskus vain pieni juova surua ja pettymystä ilon mukana. Joskus liikutus puristaa sydäntä. Moni kohta tässä kirjassa kosketti minua syvästi. Yksi tällainen oli Alexin kertomus kissastaan. Siinä on yksinäisyyttä, verhottua tuskaa, pohjatonta kaipausta.
    Näin kietoutuvat toisiinsa ilo ja suru, toivo ja toivottomuus, pettymys ja uusi alku.

    Vastaa
    • Hertta sanasi lämmittävät mieltäni, niin kauniisti kirjoitit! Yhtäkaikki kirjoitit ihan todenmukaisesti. Elämä rakentuu iloista, suruista, pettymyksistä ja tuskasta. Niistä rakentuu myös kirja. Uusi alku ja iloineen odottavat myös oikeassa elämässä murheiden jälkeen.

      Vastaa

Jätä kommentti