smacap_Bright

Taas uutta kohti

Tervetuloa seuraamaan blogiani, jonka kirjoitukset tulevat osoittamaan, että uusiin asioihin heittäytyminen tekee hyvää mielelle ja keholle. Tarjoan sinulle ideoita ja rohkeutta omien kokemusteni siivittämänä. Inspiroin teitä kaikkia aktiiviseen elämään iästä riippumatta.

Marjoja löytyi tänä vuonna harvakseltaan, joten useiden tuntien metsävaellukset kohottivat hyvin kuntoani. Pelkäsin, että kevääseen mennessä olen rapakunnossa, kun en talvella harrasta liikuntaa.

Oletin jääväni talviunille loka- marraskuussa, kun olin kerännyt ja säilönyt talteen marjat, sienet ja puutarhani vihannekset ja hedelmät. Samaa olen sanonut joka vuosi, ja erehtynyt.

HULAVANNE

Google tai Facebook varmaan lukivat ajatukseni, sillä jo elokuussa eteeni tuli mainoksia hulavanteista. Osa lapsuuden riemusta heräsi henkiin sisälläni ja tein tilauksen 1,5 kiloisesta vanteesta. Kun vanne tuli ja ryhdyin vanhasta muistista pyörittämään, se putosi nopeasti lattialle. Siitä huolimatta jäin siihen koukkuun ja jatkoin 2-4 kertaa päivässä harjoituksia.

Pian rohkenin jo opettaa lapsuuteni harrastusta tyttärentyttärelleni. Hän osasi pyörittää hulavannetta kuin olisi tehnyt sitä koko ikänsä, pian 12 vuotta. Silloin päätin, että annan vanteen hänelle syntymäpäivälahjaksi, ellen itse opi pyörittämään sujuvasti siihen mennessä. Mutta opin, ja tunnen (tai kuvittelen) vyötäröni jo kaventuneen. Tiedän, että keväällä kuntoni tulee olemaan kelvollinen.

Menneinä vuosina olen kirjoittanut kirjoja talven aikana, mutta nyt se harrastus ei houkuttele. Suunnittelin ja teetätin ammattilaisella kotisivut, jotta kirjani Yli rajojen, Sattumapakka ja Kasvistosta hortoiluun löytäisivät lukijakuntaa. Sivuille tehtiin palkki myös blogia varten, mutta asia jäi hautautumaan, sillä en uskonut lukijoiden löytävän sivuani ja blogiani.

En ole mainosten uhri, mutta tartuin heti tilaisuuteen, kun löysin tarvitsemaani koulutusta tarjoavan Tiia Konttisen mainoksen ” Bloggaajasta Ammattilaiseksi”. Katsoin hänen järjestämänsä webinaarin ja ilmoittauduin nettikoulutukseen.

CARPE DIEM

Tämä kuuluu sarjaan carpe diem, eli tartu hetkeen, jota olen toteuttanut koko ikäni.  Oman elämäni tapahtumiin perustuvassa kirjassani Sattumapakka uuden alku on jatkumo.

Seuraavissa kolumneissani käsittelen ajanjaksoja, joihin olen ajautunut sattumalta. Mukana on Sattumapakka-kirjan tapahtumia sekä uudempia ja tulevia oivalluksia.  Tavoitteena on hyvä elämä, sinulle ja minulle.

Tervetuloa yllätysten ja sattumusten maailmaan!

Sisältää mainoslinkkejä hulavanne *https://www.stadium.fi/urheilu/treeni/treenivarusteet/299492101/casall.prf-rock-ring-1-5kg.b

Tästä alkaa kunnon kohotus ja hyvä ikääntyminen Lauran opastamana. Hyvä elämä!

Jaa kirjoitus:

9 kommenttia artikkeliin ”Taas uutta kohti”

  1. Tuttuihin asioihin sain uutta näkökulmaa, kun luin tämän. Vyötärö voisi ohentua, jos oikein ahkerasti hulaisi. Ja metsässä samoilu toisi pysyvästi parempaa kuntoa. Ihan pienimuotoisestikin voisi tarttua hetkeen, tarttua elämän mukaviin asioihin. Voi miettiä, mihin turhaan puurtamiseen ja ” yleisten tapojen” noudattamiseen elämästä on kulunut suurin osa. Miten korjata asiaa ihan pienen pienellä ohjausliikkeellä…

    Vastaa
  2. Mielenkiintoista! Sain uusia ajatuksia tutuista asioista. En ole ennen ajatellut luontoa kunnon kohottajana. Olen tiennyt, että metsä rauhoittaa kiristävät ajatukset ja levottoman sielun. Lapsena maalla luonto oli osa jokapäiväistä elämää. Lähiympäristön kasvit ja pienet eläimet tutkittiin tarkkaan.
    Nyt olen vanha ja kaupunkilainen ja täysin irti luonnosta. Yksi poikkeus on, uin meressä yhteisellä uimarannalla kaiket kesät. Rannan puut ovat tulleet tutuiksi. Siellä seuraamme joutsenia ja muita lintuja. Valitettavasti joudumme seuraamaan myös merimetsojen tuhoisaa voittokulkua saarelta saarelle. Haluaisi puolustaa omaa rakasta rantaansa. Se on elävä luontosuhde, me ja rantamme.
    Ja… Nyt osaan ajatella myös kunnon kannalta metsää ja marjoja ja sieniä. Ne vain ovat niin kaukana nykyisestä elämästäni, lapsuuden muistoja vain.

    Vastaa
    • Hienoa Hertta, että sait uusia ajatuksia!
      Luonto on todellakin erinomainen kunnon kohottaja. Metsässä tulee usein kuljettua pitkiä matkoja, kun esimerkiksi sienestäessä ja marjastaessa käy katsomassa kaikki paikat, joista on aiemminkin löytynyt saalista.
      Lisäksi metsässä kulkeminen kehittää tasapainoa, joka usein heikkenee iän myötä.
      Jos tavoitteena ei ole marja- tai sienisaalis, kannattaa metsässä ja muualla luonnossa kulkea nautiskellen raittiista ilmasta ja inspiroivasta luontosuhteesta.
      Jos merimetsot häiritsevät nautintoasi rannalla, ota vaihteeksi suunnaksi metsä ja muistele lapsuutesi nautintoja!

      Vastaa

Jätä kommentti